"Oho, tohtori", väitti Billot, "Necker ei koskaan ole rikollinen!"
"Samoin kuin te olette kerran, rakas Billot, nuoren Pitoun mielestä, kun joku Pittin kätyri on selittänyt hänelle ensin muutamia periaatteita tarjoten haarikallisen viinaa ja kymmenen frangia kapinapäivältä. Sanalla rikollinen tarkoitetaan vallankumouksen aikana aina niitä, jotka ajattelevat toisin kuin me. Kaikki saamme sen kerran osaksemme, suuressa tai pienessä määrässä. Muutamat saavat sitä kantaa niin kauan, että kansalaiset kirjoittavat sen heidän haudalleen. Toiset niin kauan, että jälkimaailma saa muuttaa tämän nimityksen. Rakas Billot, tämän kaiken minä huomaan; siksi eivät kunnon miehet saa väistyä."
"Vaikkapa kunnon miehet väistyvätkin", sanoi Billot, "niin vallankumous jatkuu yhtäkaikki, sillä se on kerta kaikkiaan päässyt vauhtiin."
Uusi hymy ilmestyi Gilbertin huulille.
"Suuri lapsi!" sanoi hän. "Te jätätte auran kurjen, päästätte hevoset vapaiksi ja sanotte: Hyvä, ei aura minua tarvitse, aura kyntää yksinäänkin vaon. Mutta, ystäväni, kuka on tämän vallankumouksen pannut toimeen? Kunnon miehet, eikö totta?"
"Sitä suurempi kunnia Ranskalle. Minun mielestäni on Lafayette kunnon mies, Bailly kunnon mies, Necker on kunnon mies, ja mielestäni ovat Elie, Hullin ja Maillard, jotka taistelivat kanssani, kunnon miehiä. Minun mielestäni te itsekin…"
"No siis, Billot, jos kunnon miehet, jos te, minä, Maillard, Hullin, Elie, Necker, Bailly, Lafayette jättävät kaikki, niin kuka toimii? Nuo pahantekijät, nuo murhamiehet, nuo rikolliset, joista mainitsin; Pittin kätyrien kätyrit…"
"Vastatkaahan jotakin tähän, ukko Billot", sanoi Pitou, jonka Gilbert oli sanoillaan voittanut puolelleen.
"Siinä tapauksessa tartutaan aseisiin ja ammutaan niitä kuin koiria", sanoi Billot.
"Odottakaahan. Ketkä tarttuvat aseisiin?"