FLANDRIAN RYKMENTTI
Kuningattaren pahaksi onneksi olivat kaikki ne tapaukset, jotka olemme nähneet, vain satunnaisia. Väkevä ja taitava käsi olisi helposti voinut kaikki parantaa, eikä ollut mistään muusta puhe kuin voimien keskittämisestä.
Kun kuningatar näki, että pariisilaiset olivat muuttuneet sotilaiksi ja näyttivät haluavan sotaa, päätti hän niille osoittaa, mikä on oikea kansalaissota.
"He ovat tähän asti olleet tekemisissä Bastiljin invalidien sekä huonosti komennettujen ja häilyvien sveitsiläisten kanssa. Nyi heille näytetään, mitä on pari hyvää kuningasmielistä ja harjoitettua rykmenttiä. Ehkä näiden rykmenttien joukossa on jo sellainen, joka on kukistanut kapinan, joka on vuodattanut verta kansalaissodassa. Kutsutaan sellainen, kaikkein tunnetuin rykmentti. Pariisilaiset käsittävät silloin, että heille myönnetään yksi ainoa pelastuksen mahdollisuus, täydellinen alistuminen."
Olihan kaikki oikeastaan vain kuninkaan ja kansalliskokouksen välistä riitaa veto-oikeudesta. Kuningas oli kahden kuukauden ajan taistellut pelastaakseen siekaleen kuninkuudestaan. Hän oli yhdessä ministeristön ja Mirabeaun kanssa koettanut heikontaa tasavaltaista kiihkoa, joka koetti hävittää kuningasvallan Ranskasta.
Kuningatar oli kyllästynyt tähän taisteluun, varsinkin sen vuoksi, että hän oli nähnyt kuninkaan jäävän tappiolle. Kuningas oli tässä taistelussa menettänyt valtansa ja kansansuosionsa jäännöksetkin ja kuningatar saanut liikanimen, pilkkanimen.
Eräs näistä kansalle oudoista sanoista, jotka juuri outoutensa vuoksi hivelevät sen korvaa, nimi, joka ei vielä ollut solvaus, mutta josta oli tulossa kaikkein verisin, sukkeluus, joka myöhemmin kävi veriseksi sanaksi: Madame Veto. [Rouva Epäys. — Suom. ]
Tämä nimi kiiti vallankumouksellisten laulujen siivillä Saksaan, kauhistuttaen siellä niiden alamaisia ja ystäviä, jotka olivat Ranskaan lähettäneet saksalaisen kuningattaren ja syystä ihmettelivät, miksi häntä soimattiin Itävallattareksi.
Tämä nimi joutui järjettömissä lauluissa säestämään uhrien viimeisiä huutoja ja kuolontuskia verilöylyjen päivinä. Marie-Antoinetten nimi oli tästälähin Madame Veto, siihen päivään asti, jona hän sai nimen Capetin leski.
Hän vaihtoi jo kolmannen kerran nimeä. Kun häntä ensin oli nimitetty Itävallaltareksi, oli hän ollut välillä Madame Deficit.