Gilbert käsitti nytkin sanojen tarkoituksen, ja tällä kertaa hän punastumisen sijasta kalpeni. Tämän nähdessään kuningatar vapisi ilosta sydämensä pohjia myöten.
"Nyt olen minä haavoittanut sinuakin, konna", mutisi hän itsekseen, "ja minä näen veren vuotavan."
Mutta syvimmätkään mielenliikutukset eivät pitkää aikaa näkyneet Gilbertin kasvoilla. Hän lähestyi siis kuningatarta, joka voitostaan iloissaan katsoi häneen varomattomasti, ja sanoi:
"Madame, teidän majesteettinne tekisi väärin, kieltäessään näiltä oppineilta miehiltä heidän tieteensä kauneimman voiton, tuon kyvyn voida vaivuttaa magneettiseen uneen ei suinkaan uhriaan, vaan esineensä. Tekisitte väärin, jos kieltäisitte heiltä oikeuden kehittää kaikilla tarjona olevilla keinoilla tieteellistä keksintöä, jonka lait kerran järjestettyinä ja selvitettyinä ovat ehkä kutsutut mullistamaan koko maailman."
Ja nyt vuorostaan lähestyen kuningatarta katsoi Gilbert häneen samalla tahdon voimalla, jonka edessä hermostunut Andrée oli sortunut.
Kuningatar tunsi väristyksen kulkevan suonissaan tämän miehen lähestyessä.
"Kirottuja olkoot miehet, jotka käyttävät joitakin salaisia synkkiä keinoja tuhotakseen toisten sielut tai ruumiit", huusi hän… "Kirottu olkoon Cagliostro!…"
"Madame", sanoi Gilbert terävästi, "älkää tuomitko noin ankarasti ihmisolentojen tekemiä hairahduksia."
"Monsieur!"
"Jokainen luotu olento saattaa erehtyä, madame, jokainen olento vahingoittaa toista olentoa, ja ellei olisi yksilöllistä itsekkyyttä, joka takaa yleisen turvallisuuden, niin olisi maailma vain ääretön taistelutanner. Ne ovat parhaimmat, jotka ovat hyviä, siinä kaikki. Toiset sanovat teille: Ne ovat parhaimmat, jotka ovat vähimmän pahoja. Suvaitsevaisuuden pitää tulla sitä suuremmaksi, jota korkeammalla tuomari on. Istuessanne korkealla valtaistuimellanne on teillä vähemmän kuin kellään muulla oikeuksia ankaruuteen tuomitessanne toisten tekoja. Maallisella valtaistuimella olkaa korkein suvaitsevaisuus, aivan samoin kuin Jumala taivaallisella valtaistuimellaan on korkein armo."