"Monsieur", sanoi kuningatar, "minä katselen toisin silmin kuin te oikeuksiani ja varsinkin velvollisuuksiani: olen valtaistuimella rangaistakseni ja palkitakseni."
"Sitä en usko, madame. Minun mielestäni olette valtaistuimella naisena ja kuningattarena sovittamassa ja anteeksiantamassa."
"Ette kai aikone saarnata minulle moraalia."
"Olette oikeassa, madame, mutta minähän vain vastaan teidän majesteetillenne. Mitä esimerkiksi tulee tuohon Cagliostroon, josta äsken puhuitte ja jonka taitoa halveksitte, niin muistan, ja tämä muisto on aikaisempi kuin teidän muistonne Trianonista, — muistan, että Taverneyn linnan puistossa hänellä oli tilaisuus antaa näyte taidostaan Ranskan valtakunnan dauphinelle. En tiedä, minkälainen se oli, madame, mutta dauphinen tulisi muistaa se, sillä näyte teki häneen niin syvän vaikutuksen, että hän pyörtyi." [Kohtaus Lääkärin muistelmien 15. luvussa. — Suom. ]
Gilbert iski nyt vuorostaan. Hän iski kyllä umpimähkään, mutta hän osui sattumalta oikeaan ja niin syvälle, että kuningatar tuli kalmankalpeaksi.
"Niin kyllä", sanoi hän käheällä äänellä, "hän näytti minulle todellakin unessa hirvittävän koneen, mutta tähän asti en tiedä, onko sellaista konetta todellisuudessa olemassa."
"En tiedä, mitä hän teille näytti, madame", jatkoi Gilbert tyytyväisenä vaikutukseen, jonka hän oli saanut aikaan, "mutta sen tiedän, ettei häneltä voida kieltää oppineen miehen nimeä, koska hänellä on vertaisiinsa sellainen vaikutusvalta."
"Vertaisiinsa…" mutisi kuningatar ylenkatseellisesti.
"Mahdollisesti erehdyn", jatkoi Gilbert, "mutta siinä tapauksessa on hänen vaikutuksensa vieläkin suurempi, koska hän taivuttaa tasalleen pelon ikeen alaisina maan piirin kuninkaitten ja prinssien päät."
"Kirotut! Kirotut! huudan kerran vielä, olkoot ne, jotka käyttävät väärin heikkoutta tai herkkäuskoisuutta."