"Kirotut siis ne, jotka käyttävät tiedettään?"
"Kaikki se on vain harhaa, valhetta, raukkamaisuutta!"
"Mitä tällä tarkoitatte?" kysyi Gilbert tyynesti.
"Että tuo teidän Cagliostronne on raukkamainen petturi ja hänen niin sanottu magneettinen unensa suoranaista rikollisuutta."
"Rikollisuutta!"
"Niin, rikollisuutta", jatkoi kuningatar, "sillä sen saa aikaan keitos, juoma, myrkky, mutta inhimillinen oikeus, jonka edustaja minä olen, saa kyllä siitä tiedon ja rankaisee sen valmistajan."
"Madame, madame", jatkoi Gilbert yhä vain kärsivällisesti, "olkaa suopea niitä kohtaan, jotka tässä maailmassa ovat rikkoneet."
"Ahaa! Te siis tunnustatte?"
Kuningatar erehtyi ja Gilbertin äänen pehmeydestä päätti tämän rukoilevan armoa itselleen.
Hän erehtyi. Ja tätä etua ei Gilbert voinut olla käyttämättä hyväkseen.