Billotin teki mieli seurata Maillardia, mutta Gilbert vei hänet mukanaan kaupungintalolle.
Hän oli varma siitä, että sinne jokainen kapina lopulta päättyisi, pankootpa sen toimeen miehet tai naiset. Hän ei seurannut virran rantaa, vaan meni suoraan sen suulle.
Kaupungintalolla tiedettiin, mitä Pariisissa tapahtui. Mutta siitä ei suuriakaan välitetty. Mitä välittikään hidasverinen Bailly ja aristokraattinen Lafayette siitä että nainen oli ryhtynyt rumpua pärryttämään! Sehän oli vain liian varhaista karnevaalia, ei mitään muuta.
Mutta kun tämän rummuttavan tytön jäljestä näkyi saapuvan kaksi tai kolmetuhatta naista, kun joka hetki suurenevan joukon rinnalla näki astelevan yhtä suuren joukon miehiä, jotka hymyilivät synkästi ja pitivät kamalia aseitaan lepoasennossa; kun käsitti, että nämä miehet hymyilivät edeltäpäin kaikelle sille pahalle, mitä nämä naiset saisivat aikaan ja mitä oli sitä vaikeampi korjata, koska järjestysvalta ei ryhtyisi mihinkään, ennenkuin tämä paha olisi tehty eikä laki jälkeenpäin sitä rankaisisi, alettiin ymmärtää tilanteen vakavuus. He hymyilivät sen vuoksi, että mielellään näkivät yhteiskunnan vaarattomamman puolen tekevän sen, mitä he eivät olleet uskaltaneet tehdä.
Puolen tunnin päästä oli kymmenentuhatta naista kokoontunut Grève-torille. He alkoivat neuvotella, kädet kupeilla, huomattuaan olevansa kylliksi taajalukuisina koolla.
Neuvottelu ei ollut rauhallinen. Neuvottelijat olivat pääasiassa porttivahteja, hallimyyjättäriä ja yleisiä naisia. Monet heistä olivat kuningasmielisiä, ja sensijaan, että olisivat tehneet pahaa kuninkaalle tai kuningattarelle, he olisivat olleet valmiit kuolemaan heidän puolestaan. Tämän oudon väittelyn kohu kuului Notre-Damen hiljaisille torneille asti, jotka nähtyään hyvin paljon valmistautuivat näkemään vieläkin erikoisempaa.
Neuvottelun tulos oli seuraava: "Kärventäkäämme kaupungintaloa, missä kirjoitellaan paljon papereita, joilla estetään meitä joka päivä syömästä."
Juuri sinä hetkenä tuomittiin kaupungintalossa leipuria, joka oli myynyt väärin punnitsemaansa leipää.
Ymmärtäähän, että mitä kalliimpaa leipä on, sitä parempi on käyttää tällaisia keinoja, mutta mitä tuottavampi on sellainen keino, sitä vaarallisempi se myös on. Seurauksena olikin, että lyhtytolpan luona muutamat odottivat vanhan tottumuksen mukaan uusi köysi kädessään leipuria.
Kaupungintalon vartiosto koetti pelastaa onnetonta ja käytti kaikki keinonsa. Mutta olemmehan nähneet, että viime aikoina ei tällaisesta ihmisystävällisestä auttamisesta ollut mitään hyötyä.