"Siksi, että hän on suvun päämies, ja sen vuoksi hänellä on oikeus kuolla kuninkaan, valtion päämiehen, puolesta."
"Niin kyllä", sanoi Marie-Antoinette hiukan katkerasti, "jota vastoin teillä on oikeus kuolla kuningattaren puolesta."
"Jos Jumala sallii minun täyttää tämän velvollisuuteni, on se minulle suuri kunnia", vastasi nuori mies kumartaen.
Kuningatar astui askelen poistuakseen, mutta epäluulo kalvoi hänen sydäntään. Hän kääntyi ja kääntäen päänsä puoliksi poispäin, kysyi:
"Ja… kreivitär, minne hän on joutunut?"
"Kreivitär saapui kymmenen minuuttia sitten ja on käskenyt valmistaa itselleen vuoteen teidän majesteettinne etuhuoneeseen."
Kuningatar puri huuleensa.
Missä tahansa tämän Charnyn perheen kanssa joutui kosketuksiin, aina he olivat velvollisuuttaan täyttämässä.
"Kiitos, monsieur", sanoi kuningatar, tehden hurmaavan liikkeen sekä päällään että kädellään, "kiitos siitä, että huolellisesti suojaatte kuningatartanne. Kiittäkää minun puolestani veljeänne siitä, että hän huolellisesti suojaa kuningasta."
Ja tämän sanottuaan hän poistui. Etuhuoneessa hän tapasi Andréen, ei levolla, vaan seisaallaan, kunnioittavana odottamassa.