Kuningatar ei voinut olla ojentamatta hänelle kättään.
"Kiitin juuri äsken lankoanne, Georgesia", sanoi kuningatar. "Pyysin häntä kiittämään miestänne ja kiitän itse teitä."
Andrée niiasi syvään ja väistyi tieltä päästääkseen kuningattaren menemään ohitseen. Tämä poistui makuuhuoneeseensa.
Kuningatar ei pyytänyt häntä seuraamaan. Tämä uskollisuus, josta varsinainen kiintymys oli kadonnut ja joka kylmän tyynenäkin oli yhtäkaikki valmis uhrautumaan kuolemaan asti, vaikutti häneen kiusallisesti.
Kello kolmen aikaan aamulla oli siis kaikki rauhallista.
Gilbert poistui linnasta Lafayetten seurassa, joka oli ollut kaksitoista tuntia hevosen selässä ja nyt oli väsymyksestä nääntymäisillään, Portilla hän kohtasi Billotin, joka oli saapunut kansalliskaartin kanssa. Billot oli nähnyt Gilbertin poistuvan, arvellut tämän tarvitsevan hänen apuaan ja saapunut hänen luokseen niinkuin koira saapuu yksinään lähteneen isäntänsä luo.
Kello kolmen aikaan, niinkuin olemme maininneet, oli kaikki rauhallista, Kansalliskokouskin, vartijoittensa tiedonantojen rauhoittamana, oli poistunut. Kaikki toivoivat, ettei mikään häiritsisi tätä rauhallisuutta. Siinä he erehtyivät.
Melkein jokaisessa kansanliikkeessä, joka valmistaa suurta vallankumousta, on seisahdushetkiä, jolloin kaikki näyttää rauhalliselta ja kaikki uskovat voivansa turvassa nukkua. Siinä he erehtyvät.
Niiden miesten takana, jotka panevat asian alkuun, on toisia, jotka odottavat tämän valmistelun päättymistä, että sen toimihenkilöt joko kyllästyvät tai väsyvät syystä tai toisesta eivätkä tahdo enää mennä sen pitemmälle, vaan asettuvat lepäämään.
Silloin tulee tuntemattomien miesten, kohtalokkaiden intohimojen salaperäisten kätyrien vuoro. He hiipivät pimeässä esiin, tarttuvat kesken jääneeseen toimintaan ja vieden kaikki viimeiseen äärimmäisyyteen asti kauhistuttavat niitä, jotka olivat kesken tietä menneet levolle, uskoen kulkeneensa matkan ja saavuttaneensa päämäärän.