"Oikeammin sanoen, jotta ette itse murskaantuisi."
"No", sanoi Billot, "eikö jokaisella ole oikeutta ajatella hiukan itseäänkin?"
"Mikä verraton laskelma! Niinkuin kivet eivät vyöryisi! Niinkuin ne eivät vyöryessään murskaisi pitkänkin matkan päässä niitä, jotka pelkureina karkaavat!"
"Tiedättehän varsin hyvin, etten ole pelkuri, herra Gilbert."
"Jääkää siis, Billot, sillä, tarvitsen vielä teitä."
"Perheenikin tarvitsee minua kotona."
"Billot, Billot, luulin teidän olevan yhtä mieltä minun kanssani siitä, että sillä, joka rakastaa isänmaataan, ei olekaan perheitä."
"Tahtoisinpa tietää, sanoisitteko noin siinä tapauksessa, että poikanne Sébastien olisi tuossa, missä tuo nuori mies nyt makaa?"
Ja hän osoitti ruumista.
"Billot", vastasi Gilbert tyynesti, "kerran koittaa päivä, jolloin poikani Sébastien näkee minut, niinkuin minä nyt näen tuon ruumiin."