"Sitä pahempi hänelle, tohtori, jos hän sinä päivänä on yhtä kylmä kuin te olette tänään."
"Toivon, että hän on minua suurempi, Billot, ja että hän silloin on vielä minua lujempikin, juuri sen vuoksi, että olen esimerkilläni näyttänyt hänelle, mitä on lujuus."
"Te tahdotte siis, että lapsi oppii näkemään verta. Oppikoon hän siis jo pienenä näkemään tulipaloja, hirsipuita, kapinoita, yöllisiä hyökkäyksiä; nähköön, miten solvaistaan kuningattaria ja uhataan kuninkaita. Ja kun hän viimein on kova kuin miekka ja kylmän kylmä kuin se, tahdotteko silloin, että hän teitä rakastaa ja kunnioittaa?"
"Ei, minä en tahdo, että hän näkee tuon kaiken, Billot. Siksi lähetin hänet Villers-Cotteretsiin ja melkein kadun sitä tänään."
"Mitä, kadutteko sitä tänään?"
"Kadun."
"Ja miksi tänään?"
"Siksi, että tänään olisi hän itse teossa nähnyt sen Leijonan ja Rotan [tarkoittaa La Fontainen eläinsatua. Suom. ] selviön, joka hänelle vielä on vain tarua."
"Mitä sillä tarkoitatte, monsieur Gilbert?"
"Hän olisi nähnyt kunnon maanviljelijän, jonka sattuma on tuonut Pariisiin, rehellisen ja kunnon miehen, joka ei osaa lukea eikä kirjoittaa; joka ei koskaan ole kuvitellutkaan, että hänen elämänsä voisi hyvin tai pahoin vaikuttaa niin tärkeisiin kohtaloihin, että hän tuskin tohti niitä silmillään mittailla; sanon, että hän olisi nähnyt tämän miehen, joka jo aikaisemmin halusi lähteä Pariisista, niinkuin hän taas haluaa; sanon, että hän olisi nähnyt tämän mielien todella pelastavan kuninkaan, kuningattaren ja kuninkaalliset lapset."