"Ja joka kerta minä olen rinnallasi sinua tukemassa."
"Tapahtukoon niin", huokasi maanviljelijä.
Sitten luoden viimeisen katseen parooni de Charnyn ruumiiseen, jota palvelijat valmistautuivat viemään paareilla pois, hän lausui:
"Minkäs sille voi! Tuo pikku Georges de Charny oli hyvin kaunis poika istuessaan harmaan hevosensa selässä, kori käsivarrellaan ja kukkaro kädessään."
XXVII
PITOUN JA SÉBASTIEN GILBERTIN LÄHTÖ, MATKA JA PERILLETULO
Olemme nähneet, missä oloissa, paljoa aikaisemmin kuin mihin kertomuksessamme olemme joutuneet, päätettiin Pitoun ja Sébastien Gilbertin matka.
Kun aikomuksemme on hetkiseksi jättää syrjään kertomuksemme päähenkilöt ja seurata näitä kahta nuorta olentoa, suovat lukijamme kai anteeksi, että ryhdymme hiukan selvittämään heidän lähtönsä yksityisseikkoja, matkaansa ja saapumistaan Villers-Cotteretsiin, jonne Pitou uskoi jääneen suuren tyhjyyden hänen lähdettyään Billotin seurassa.
Gilbert oli käskenyt Pitouta tuomaan Sébastienin luokseen. Tämän vuoksi pantiin Pitou ajurin rattaille, ja niinkuin Sébastien oli uskottu Pitoun haltuun, uskottiin Pitou ajurin huostaan.
Tunnin päästä toivat vaunut Pitoun, ja Pitou toi Sébastienin.