"Ja", jatkoi hän, "koska en ole kerjäläinen, vaikka minua soimataan syömästäni leivästä, niin maksan sen. Tässä on pieni kultaraha, jolla suoritan sen, mitä olen syönyt tätini luona."
Ja näin sanoen Pitou otti mahtavasti kultarahan taskustaan ja heitti pöydälle, josta se kaikkien nähden hyppäsi vatiin ja puoliksi hukkui riisiin.
Tämä viimeinen teko nöyryytti eukon. Hän painoi päänsä kumaraan kuullessaan yleisen paheksumisen, joka ilmeni pitkänä mutinana. Parikymmentä kättä kohottautui Pitouta kohden, joka poistui majasta pyyhkien jalkansa kynnykseen, seurassaan parikymmentä henkilöä, jotka tarjosivat hänelle sekä asunnon että ruoan, onnellisina, kun saivat ilmaiseksi pitää luonaan Bastiljin valloittajaa, Baillyn ja Lafayetten ystävää.
Täti otti kultarahan, pyyhki sen ja pani kupposeen, missä se sai odottaa useiden toisten seurassa siksi, kunnes se vaihdettaisiin vanhaan louisdoriin.
Mutta tallettaessaan tämän rahan, joka oli tullut hänen luokseen näin merkillisellä tavalla, hän huokasi ja arveli, että ehkä Pitoulla oli oikeus syödä kaikki, koska hän niin hyvin maksoikin.
XXIX
PITOU VALLANKUMOUKSELLISENA
Kun Pitou oli tyydyttänyt ensimmäiset ruumiilliset vaatimuksensa, tahtoi hän tyydyttää myös sydämensä vaatimukset.
Suloisinta on totella silloin, kun käskijän vaatimus vastaa tottelijan suloisimpia toiveita.
Hän otti siis jalat allensa ja pitkin kapeaa katua, joka Pleuxista johtaa Lonnet-kadulle, piirtäen molemmin puolin kasvavine puineen kuin viheriäisen vyön tälle puolelle kaupunkia, läksi suoraan peltojen poikki päästäkseen pikemmin Pisseleuxin taloon.