"Auttakaahan minua, neiti Catherine", sanoi nuori mies, joka huomasi voimiensa vähenevän sitä mukaa kun tilanne kävi vaikeaksi.
"En tiedä, millä tavoin autan teitä", lausui Catherine.
"Asian laita on niin", sanoi Pitou, "että herra Billot ei ole valinnut rouva Billotia näkemään niin paljon vaivaa…"
"Kenet siis?" keskeytti emäntä vapisten samalla sekä ihastuksesta että kunnioituksesta.
"Hän on valinnut toisen, joka on voimakkaampi ja joka vastaa samalla itseään ja teitä. Hän on valinnut neiti Catherinen."
"Tyttäreni Catherinen taloa johtamaan!" huudahti vanha emäntä, ja hänen äänessään soi sekä epäluuloa että kateutta.
"Teidän johdollanne", kiirehti nuori tyttö punastuen lisäämään.
"Ei, ei", sanoi itsepintaisesti Pitou, joka kerran päästyään vauhtiin osasi jatkaa täydellä voimalla. "Ei suinkaan. Minä toimitan asian ihan tarkalleen. Herra Billot valtuuttaa neiti Catherinen hänen sijastaan ja paikallaan johtamaan kaikkia talon töitä ja asioita."
Nämä totuuden tehostamat sanat tunkeutuivat emännän sydämeen. Ja niin hyvä oli hänen luonteensa, että siinä ei herännyt katkeraa kateutta tai polttavaa suuttumusta; päinvastoin valta-aseman luovuttaminen teki hänet alistuvaiseksi, tottelevammaksi ja miehensä erehtymättömyydestä varmemmaksi.
Voiko Billot erehtyä? Voisiko Billotia olla tottelematta?