Nämä kaksi ajatusta vain oli kunnon naisella pantavana omia mietteitään vastaan. Ja koko vastustus raukesi.
Hän katsoi tyttäreensä, jonka silmissä ei näkynyt muuta kuin vaatimattomuutta, luottamusta, hyvää onnistumisen tahtoa, hellyyttä ja horjumatonta kunnioitusta. Ja silloin hän kokonaan alistui.
"Herra Billot on oikeassa", sanoi hän. "Catherine on nuori, hänellä on hyvä pää; onpa hän vielä itsepäinenkin."
"On kyllä", sanoi Pitou, joka tiesi sillä mielistelevänsä Catherinen itserakkautta, samalla kun sai lausua kohteliaisuuden.
"Catherine", jatkoi muori Billot, "liikkuu matkoilla helpommin kuin minä; hän jaksaa paremmin kuin minä juosta päiväkaudet työmiesten jäljestä. Hän myy suuremmalla voitolla ja ostaa huokeammalla. Hän saa kaikki itseään tottelemaan."
Catherine hymyili.
"No niin!" jatkoi kunnon nainen tarvitsematta tukahduttaa edes huokausta; "nyt Catherine siis saa juosta pitkin peltoja, hoitaa kukkaroa, olla aina matkoilla! Tyttäreni on muuttunut pojaksi!…"
Pitou lausui rohkaisevasti:
"Älkää peljätkö mitään neiti Catherinen puolesta. Olenhan minä täällä ja seuraan häntä kaikkialle."
Ange odotti tällä jalolla uhrautumisella tekevänsä syvän vaikutuksen, mutta Catherine katsoikin häneen niin oudosti, että Pitou joutui ymmälle.