Ehdottomasti täytyi hymyillen katsella, kun tämä kaunis, vaaleatukkainen tyttö, jolla oli siniset silmät, valkoinen kaula, pyöreät käsivarret ja somat kätöset, tuli esiliina täynnä jyviä lammen rannalle sille kohtaa, missä paljon astuttu ja kovettunut hiekka rapisi jyviä siihen heitettäessä.
Silloin näki kaikkien kananpoikien, kyyhkysten, vapaina olevien lampaitten kiiruhtavan lammen luo. Lintujen nokat iskivät maahan, karitsojen punainen kieli nuoleksi kauroja tai tattarijyviä. Tämä jyvistä tumma maa tuli parissa minuutissa yhtä valkoiseksi ja puhtaaksi kuin heinämiehen vati hänen lopetettuaan ateriansa.
Muutamilla on silmissään voima, joka joko lumoo tai kauhistuttaa. Ja ne voivat niin väkevästi vaikuttaa eläimeen, että se ei ajattelekaan vastustamista. Onhan moni meistä nähnyt vihaisen härän alakuloisesti katselevan lasta, joka vaaraa ymmärtämättä hymyilee sille! Sen tulee sääli. Onhan moni meistä nähnyt saman härän katselevan kavalasti rotevaan maamieheen, joka sitä tiukasti silmäilee ja sanaakaan sanomatta pitää sitä alallaan. Härkä painaa päänsä alas, näyttää ryhtyvän hyökkäämään, mutta sen jalat ovatkin juurtuneet maahan kiinni; se vapisee, sitä huimaa, se pelkää.
Catherine vaikutti toisella näistä tavoista koko ympäristöönsä. Hän oli samalla niin rauhallinen ja varma, niin voimakas ja tarmokas, niin arkailematon ja peloton, että eläin hänen edessään ei ajatellutkaan tehdä mitään pahaa.
Tätä omituista lumoustaan hän etupäässä käytti ajatteleviin olentoihin. Tämän neidon sulo oli vastustamaton. Ei ainoakaan seudun miehistä ollut hymyillyt puhuessaan Catherinesta, ei kellään pojalla ollut huonoja ajatuksia hänestä; ne, jotka rakastivat häntä, olisivat tahtoneet saada hänet vaimokseen, ja ne, jotka eivät rakastaneet, saada hänet sisarekseen.
Pää kumarassa, kädet riipuksissa, ajatukset siellä täällä, seurasi Pitou nuorta tyttöä ja hänen äitiään tarkastusmatkalla.
Hänelle ei ollut sanottu sanaakaan. Hän esiintyi kuin murhenäytelmän sotilas, ja hänen kypäränsä tekikin hänet suuressa määrässä sellaisen näköiseksi.
Sitten tarkastettiin rengit ja palvelijattaret.
Muori Billot käski kaikkia asettumaan puolikehään ja meni itse keskelle.
"Rakkaat lapset", sanoi hän, "isäntämme ei palaa vielä Pariisista, mutta hän on valinnut teille käskijän sijaansa. Se on tyttäreni Catherine, joka tässä on nuorena ja voimakkaana. Minä olen vanha, ja muistini on huono. Isäntä on tehnyt oikein. Emäntä on tästälähin Catherine. Hän ottaa rahat vastaan ja maksaa. Minä ensimmäisenä kuulen hänen määräyksensä ja noudatan niitä. Ne, jotka niskoittelevat, joutuvat tekemisiin hänen kanssaan."