"Eläkää täällä toistaiseksi", sanoi Catherine heltyen: "minä mietin, ja ehkä keksimme jotakin."
"Te tahdotte miettiä tietääksenne, pidättekö minut täällä. Mutta mitä minä olenkaan teille tehnyt, neiti Catherine? Ette te ollut tuollainen ennen."
Catherine kohautti hiukan olkapäitään.
Hän ei voinut antaa mitään selityksiä Pitoulle, joka huomasi tämän keskustelun väsyttävän häntä. Niinpä Catherine katkaisi sen sanomalla:
"Jo riittää, herra Pitou. Minä lähden Ferté-Miloniin."
"Riennän siis satuloimaan hevosenne, neiti Catherine."
"Ei mitenkään. Jääkää tänne."
"Ette siis salli minun seurata teitä?"
"Jääkää", sanoi Catherine käskevällä äänellä.
Pitou jäi kuin naulattuna paikalleen; hänen päänsä oli kumarassa, ja hän sai estetyksi kyyneleen, joka kuuman öljypisaran tavoin poltti hänen silmäluontaan.