Catherine jätti Pitoun siihen, meni ja käski tallirengin satuloimaan hevosen.
"Minä olen mielestänne muuttunut, neiti Catherine", sanoi Pitou itsekseen, "mutta te vasta olettekin muuttunut ja paljoa enemmän kuin minä."
XXXI
MIKSI PITOU PÄÄTTI JÄTTÄÄ MAALAISTALON JA PALATA HARAMONTIIN, AINOAAN OIKEAAN ISÄNMAAHANSA
Muori Billot taipui olemaan ylimpänä piikana, tarttui työhön vakavasti, ilman mitään katkeruutta, koettaen kaikessa parastaan. Toiminta oli hetkiseksi pysähtynyt järjestetyssä maataloudessa, mutta nyt se taas alkoi matkia mehiläiskeon hyörinää.
Sillä aikaa kun Catherinen hevosta valjastettiin, meni nuori tyttö taloon vilkaisten ohimennen Pitouhun, joka seisoi yhä paikallaan, pään vain kääntyessä viirin tavoin häneen päin siihen asti, kunnes hän oli kadonnut huoneeseensa.
"Mitä varten Catherine meni huoneeseensa?" tuumi Pitou.
Pitou-parka! Mitäkö varten hän sinne meni? Järjestämään tukkansa, ottamaan valkoisen päähineen, panemaan hienoimmat sukat jalkaansa.
Lopetettuaan tämän pukeutumishommansa ja kuullessaan hevosensa hirnuvan katoksen alla Catherine palasi, suuteli äitiään ja läksi.
Pitoulla ei ollut mitään työtä. Hän ei ollut tyyntynyt siitä puoliksi välinpitämättömästä, puoliksi sääliväisestä katseesta, jonka Catherine lähtiessään oli luonut häneen. Hän ei voinut mitenkään jäädä tällaiseen epävarmuuteen.