Pitou meni puutarhasta pihaan, mutta vasta silloin hän kuuli apotin raskaan astunnan. Arvokas opettaja tuli portaita alas lukien sanomalehteään. Uskollinen pamppu riippui hänen vyöllään kuin miekka kapteenin kupeella.
Nenä sanomalehdessä kiinni, sillä hän muisti portaitten lukumäärän ja vanhan talonsa jokaisen kulmauksen ja kolon, hän saapui Ange Pitoun eteen, joka asettui kaikkein mahtavimpaan asentoon valtiollisen vastustajansa eteen.
Ja nyt tilanteesta muutamia sanoja, jotka olisivat pitkittäneet kertomusta muualla, mutta ovat tässä paikallaan. Ne selittävät, miksi apotti Fortierilla oli useita kymmeniä pyssyjä luonaan, joita Pitou ja molemmat hänen toverinsa Claude ja Désiré halusivat.
Apotti Fortier, joka oli entinen linnan kirkkoherra, niinkuin meillä on ollut tilaisuus kerran aikaisemminkin mainita, oli ajan mittaan ja kärsivällisesti odotellen, kuten kirkonmiehet voivat odottaa, tullut linnan tavaroiden ainoaksi hoitajaksi.
Paitsi kirkkoesineitä, kirjastoa, huonekaluja, hän oli myös saanut hoitoonsa Orleansin herttuan, Ludvig-Filipin, sen Ludvig-Filipin isän, joka sittemmin sai nimekseen Egalité (yhdenvertaisuus), kaikki vanhat metsästysvälineet. Muutamat näistä olivat Ludvig XIII:n ja Henrik III:n ajoilta. Kaikki nämä esineet hän oli taiteellisesti järjestänyt erääseen linnan galleriaan, joka tätä tarkoitusta varten oli hänelle luovutettu. Ja jotta kaikki näyttäisi erikoisemmalta, oli hän näiden ympärille koonnut pyöreitä kilpiä, piikkinuijia, tikareita, pitkiä puukkoja ja pyhän liigan aikuisia, norsunluukoristeilla varustettuja musketteja.
Tämän gallerian ovea puolustamassa oli kaksi hopeapronssista kanuunaa, jotka Ludvig XIV oli lahjoittanut sedälleen. Lisäksi siellä oli noin viisikymmentä muskettia, jotka Ludvig Filip oli tuonut voittosaaliina Ouessantin taistelusta. Hän antoi ne valtuustolle. Valtuusto taas, niinkuin olemme kertoneet, antoi asunnon ilmaiseksi apotti Fortierille ja vuorostaan sijoitti nämä musketit muun paremman säilytyspaikan puutteessa erääseen koulun huoneista.
Tätä aarretta vartioi Fortier-niminen lohikäärme, ja sitä uhkasi Ange Pitou-niminen Jason.
Linnan pieni asevarasto oli siksi kuuluisa seudulla, että teki kyllä mieli anastaa se kustannuksitta. Mutta olemmehan sanoneet, että apotti Fortier oli valpas lohikäärme, eikä hän ollut halukas helposti luovuttamaan millekään Jasonille Hesperidien kultaisia omenoita.
Näiden selityksien jälkeen palatkaamme Pitouhun.
Hän kumarsi hyvin kohteliaasti apotti Fortierille liittäen tervehdykseensä pienen rykäisyn, sellaisen, jolla koetetaan herättää hajamielisten tai muihin töihin vaipuneiden huomiota.