Apotti Fortier kohotti nenänsä sanomalehden ylitse.
"Kas, sehän on Pitou", sanoi hän.
"Palvelukseksenne, jos vain jotenkin voin, herra apotti", lausui Pitou kohteliaasti.
Apotti käänsi sanomalehtensä kokoon, oikeammin sanoen painoi sen kiinni kuin salkun, sillä tähän aikaan eivät sanomalehdet vielä olleet muuta kuin pieniä kirjasia. Sanomalehden suljettuaan hän pisti sen vyöhönsä pampun vastaiselle puolelle.
"Kiitos vain, mutta pahaksi onneksi sinä et pysty siihen millään tavalla", sanoi apotti naljaillen.
"Mutta, herra apotti!"
"Kuuletko, herra teeskentelijä?"
"Mutta, herra apotti!"
"Kuuletko, herra vallankumouksellinen?"
"Tämäpä vasta on jotakin. Tehän yllytätte itsenne vihaan minua kohtaan, jo ennen kuin olen puhunutkaan mitään. Tämä on huono alku, herra apotti."