Sébastien katosi, sillä hän tiesi, mitä apotti viimeisinä päivinä oli lausunut Pitousta jokaiselle ihmiselle, ja oli mieluummin sekaantumatta riitaan, jonka ehdottomasti täytyi kohta puhjeta hänen ystävänsä ja opettajansa välillä. Pitou katseli hieman surumielisesti Sébastienin katoamista. Eihän Sébastien ollut erikoisen voimakas liittolainen, mutta hän kuului kuitenkin samaan valtiolliseen ryhmään.
Kun poika siis katosi oviaukosta, huokasi hän syvään ja kääntyi apotin puoleen sanoen:
"Sanokaahan, herra apotti, miksi nimitätte minua vallankumoukselliseksi? Olenko minä ehkä syypää vallankumoukseen?"
"Sinä olet elänyt sen toimeenpanijoiden seurassa."
"Herra apotti", sanoi Pitou hyvin arvokkaasti, "jokaisella on ajatuksen vapaus."
"Vai on?"
" Est penes hominem arbitrium et ratio."
"Vai osaat sinä latinaakin, jolppi?"
"Te, herra apotti, vaivauduitte sitä minulle opettamaan."
"Niin kai, mutta olenko neuvonut sinua tuolla tavalla rääkkäämään roomalaisten kieltä? Sanoppa muuten, mistä johtuu, ettet koskaan koulussa ollessasi puhunut tuolla tavalla?"