Kääntyessään hän paljastaisi apotille sen ruumiinosansa, jota ei edes asepaita olisi hänen mielestään kylliksi turvannut.
"Vai tahdot sinä pyssyjä!" sanoi apotti. "Vai tulet sinä noutamaan pyssyjäni!… Ahaa, sinä sanot: Pyssyt tai henki!"
"Herra apotti", lausui Pitou, "enhän sano mitään sinne päinkään."
"Tiedäthän, missä pyssyt ovat. Tapa siis minut saadaksesi ne. Mene ruumiini yli ne ottamaan."
"Sitä en voi tehdä, herra apotti, sitä en voi."
Ja Pitou, tarttuen kädellään salpaan, ei enää laskenut, kuinka monta pyssyä oli apotin varastossa, vaan kuinka monta lyöntiä ennättäisi tulla pampusta.
"Te ette siis tahdo, herra apotti, antaa minulle pyssyjä?"
"En, minä en tahdo niitä antaa sinulle."
"Ensimmäisen kerran, ette siis tahdo?"
"En."