Hän ui omassa loistossaan, valitsijoiden ulkosalla väitellessä pienistä vallan murusista siinä sotilasmahdissa, joka tästedes hallitsi Haramontia.
Vaali kesti kokonaisen tunnin. Luutnantti ja kersantti nimitettiin. Ne olivat: kersantti Claude Telliert ja luutnantti Désiré Maniquet. Sitten he tulivat ilmoittamaan asiasta Pitoulle, joka hyväksyi vaalin ja lausui:
"Nyt, hyvät herrat, emme saa hukata hetkeäkään."
"Emme, emme, ryhtykäämme heti harjoituksiin!" sanoi muuan eniten innostunut.
"Odottakaahan", lausui Pitou. "Ennenkuin ryhdymme harjoituksiin, hankkikaamme pyssyt."
"Se on paikallaan", sanoivat päälliköt.
"Mutta eikö pyssyjä odotellessa voi harjoitella kepeillä?"
"Tehkäämme kaikki sotilaallisesti", vastasi Pitou, joka nähdessään yleisen innostuksen ei vielä pitänyt itseään kyllin kykenevänä opettamaan sitä, mistä ei vielä ymmärtänyt yhtään mitään. "Naurettaviahan ovat sotilaat, jotka harjoittelevat käyttämään tuliaseita kepeillä. Älkäämme heti alussa tehkö itseämme naurettaviksi!"
"Aivan oikein", vastattiin hänelle. "Pyssyt ensin!"
"Tulkaa siis minun kanssani, luutnantti ja kersantti", sanoi hän käskettävilleen. "Te toiset odottakaa paluutamme."