"Kuka voi pelastaa minut tästä?" aprikoitsi hän. "Julkeusko? Ei, ei, sitä voisi kestää vain minuutin, mutta pyssyn preussilaisissa lataamistempuissa on kaksitoista kohtaa. Mikä kummallinen ajatus — opettaa ranskalaisia lataamaan pyssynsä preussilaisten temppujen mukaan! Jos sanoisin, että olen liian hyvä isänmaanystävä opettaakseni ranskalaisille preussilaisia asetemppuja ja että olen itse keksinyt oman ihan kansallisen? Ei, minä sekaantuisin vain. Minä näin kyllä marakatin Villers-Cotteretsin markkinoilla. Se marakatti teki asetemppuja, mutta epäilemättä kaikki epäsäännöllisesti, niinkun marakatti ainakin."
"Ah!" huudahti hän äkkiä. "Nyt olen keksinyt!"
Heti hän pani pitkät säärensä liikkeelle ja aikoi lähteä taivaltamaan, kun muuan ajatus pakotti hänet pysähtymään.
"Poissaoloni hämmästyttäisi. Ilmoittakaamme miehille", päätti hän.
Hän avasi oven ja kutsuttuaan Clauden ja Désirén luokseen puhui heille näin:
"Ilmoittakaa, että ylihuomenna on ensimmäinen harjoituspäivä."
"Mutta miksi ei huomenna?" kysyivät molemmat alipäälliköt.
"Siksi, että olette väsyneet, te ja kersantti", vastasi Pitou, "ja ennenkuin opetan miehiä, tahdon opettaa heidän päälliköitään. Ja sitäpaitsi", sanoi Pitou ankaralla äänellä, "totuttakaa itsenne palveluksessa aina seuraamaan määräyksiä tekemättä huomautuksia."
Alipäälliköt kumarsivat.
"Hyvä on", sanoi Pitou, "ilmoittakaa, että harjoitus on ylihuomenna kello neljä aamulla."