Pitou kärsi itse, sillä hän oli iskenyt haavan, jonka tuottaman tuskan hän varsin hyvin käsitti. Hän seisoi vuoroin kummallakin jalallaan kuin lentovalmis lintu.
"No, mitä upseeri sanoo?" huusi muori Billot.
"Hän sanoo haluavansa lausua teille hyvästi, muori Billot."
"Ei vielä, jääkää", sanoi Catherine melkein epätoivoisella äänellä.
"Hyvästi sitten", sanoi muori Billot. "Tuletko, Catherine?"
"Sanokaahan minulle totuus", kuiskasi nuori tyttö.
"Mikä, neiti?"
"Ette siis olekaan ystäväni?"
"Oi!" lausui onneton nuorukainen, joka rakkaudessa kokemattomana oli joutunut hoitamaan uskotun onnetonta tehtävää; siitä toimesta ainoastaan ovelat osaavat hankkia itselleen hyötyä itserakkautensa kustannuksella.
Pitou tunsi salaisuuden olevan huulillaan. Hän tunsi, että yhdellä ainoalla sanalla Catherine voisi saada hänet kokonaan valtaansa.