Eiväthän tunnit merkinneet mitään humaltuneelle miehelle, jolla ei ollut kelloa. Astuttuaan muutaman askeleen talosta hän oli yhtä humaltunut kuin Bacchus tai tämän rakas poika Thespis.
Hän ei muistanut eronneensa Catherinen seurasta kolme tuntia sitten ja Catherinen ehtineen kotiinsa vajaassa puolessa tunnissa.
Hän riensi metsän halki suoraan puiden lomitse oikaistakseen tien mutkat.
Jättäkäämme hänet menemään puiden lomitse, pensaitten ja orjantappuroiden läpi, jolloin hän kepillään lyömällä ja potkimalla pilasi Orleansin herttuan metsää, joka antoi joka iskun korkojen kanssa takaisin.
Palatkaamme Catherinen luo, joka mietteissään ja epätoivoissaan palasi äitinsä jäljestä kotiin.
Muutaman askeleen päässä talosta on suo, ja siinä rinnakkain tulleiden hevosten täytyi kulkea perätysten.
Muori Billot ajoi edellä. Catherine aikoi vuorostaan mennä, kun kuuli hiljaisen vihellysmerkin.
Hän kääntyi, näki siimeksessä Isidorin lakeijan lakin kultakoristeen ja antoi äitinsä yksinään jatkaa matkaansa, kuten tämä tekikin rauhallisesti, sillä oltiinhan vain sadan askeleen päässä talosta. Lakeija tuli Catherinen luo.
"Neiti", sanoi lakeija, "herra Isidorin täytyy saada tavata teitä vielä tänä iltana. Odottakaa kello yhdentoista aikaan itse määräämällänne paikalla."
"Hyvä Jumala!" sanoi Catherine. "Onko onnettomuus kohdannut häntä?"