Kun häntä pyydettiin puhumaan, — sillä puheiden pitämisen vimma tuli päivä päivältä yhä suuremmaksi, ja kuningas tahtoi tietää, mitä kukin oikeastaan ajatteli, — laski kuningas vain kätensä sydämelleen ja sanoi:
"Hyvät herrat, te voitte aina luottaa minun rakkauteeni."
Kuninkaan kuunnellessa kaupungintalossa hallituksen tiedonantoja, — sillä tästä päivästä alkaen oli Ranskassa todellinen hallitus kuningasvallan ja kansalliskokouksen rinnalla, — katseli kansa torilla kauniita kuninkaallisia hevosia, kullattuja vaunuja, majesteetin lakeijoita ja kuskeja.
Kuninkaan mentyä kaupungintaloon oli Pitou, saatuaan kultarahan Billotilta, huvikseen tehnyt valkoisista, punaisista ja sinisistä nauhoista suuren määrän kaikenkokoisia kokardeja, joilla hän koristeli hevosten korvat, valjaat ja vaunut.
Tämän nähdessään rahvas matkimishalussaan muutti kuninkaan vaunut täydelliseksi kokardi-myymäläksi.
Kuski ja lakeijat koristettiin niillä joka puolelta.
Muutamia tusinoita pantiin vastaisuuden varalta vaunun sisäänkin.
On tunnustettava, että Lafayette, joka oli jäänyt ratsunsa selkään kaupungintalon edustalle, koetti kaikin tavoin estää näitä kansalliskokardin innokkaita levittäjiä, mutta onnistumatta siinä.
Kun kuningas poistui kaupungintalolta, sanoi hän:
"Oh!" nähdessään tämän koristelun.