"Tämä ei voi olla mahdollista!" sanoi hän.
"Mitä etsitte, isä?" kysyi Catherine.
Billot katsoi säikähtyneenä ympärilleen.
"Katso, katso, löydätkö sitä mistään. Se ei ole täällä, ei tässäkään kaapissa, ei tämän pöydän laatikossa; ja sehän olikin tuolla… Itsehän sen sinne panin. Minä näin sen vielä eilen. Nuo konnat eivät etsineetkään kirjaa, vaan lipasta."
"Mitä lipasta?" kysyi Catherine.
"Kyllähän sinä sen tiedät."
"Tohtori Gilbertin lipastako?" kysäisi rouva Billot, joka tärkeinä hetkinä pysyi vaiti, antaen toisten toimia ja puhua.
"Niin, tohtori Gilbertin lipasta!" huudahti Billot haroen sormillaan tuuheata tukkaansa. "Tuota kallisarvoista lipasta!"
"Te kauhistutatte minua, isä", sanoi Catherine.
"Minua onnetonta!" huudahti Billot raivoissaan. "Minähän en aavistanutkaan tätä! En muistanutkaan lipasta! Mitähän tohtori sanoo? Mitä hän ajattelee tästä? Että olen petturi, pelkuri, viheliäinen vätys!"