"Ja tällä tavalla jätätte meidät, isä! Jätättekö meidät tällaisena hetkenä? Mehän jäämme epätoivon ja tuskan valtaan!"
"Minun täytyy lähteä", sanoi maanviljelijä, "minun täytyy." Ja hän otti tyttärensä pään käsiensä väliin ja suuteli häntä. "'Jos kadotat tämän lippaan', sanoi tohtori minulle, 'tai jos se sinulta varastetaan, niin heti sen huomattuasi riennä ilmoittamaan minulle, olen missä tahansa. Mikään ei saa sinua pidättää, ei edes ihmishenki.'"
"Kaikkivaltias Jumala! Mitähän tuossa lippaassa onkaan?"
"Sitä en tiedä. Sen vain tiedän, että se jätettiin minun huostaani ja että se on varastettu. Kas, tuossahan on hevoseni. Koulussa olevan pojan kautta saan kyllä tietää, missä isä on."
Ja viimeisen kerran syleillen vaimoaan ja tytärtään hän hyppäsi satulaan ja läksi peltojen halki kiitämään Pariisia kohden.
IX
MATKALLA PARIISIIN
Palatkaamme Pitoun luo.
Pitouta ajoi eteenpäin kaksi maailman suurinta kiihoittajaa: pelko ja rakkaus. Pelko oli hänelle sanonut suoraan:
"Joudut vankilaan tai saat selkääsi. Ole varuillasi, Pitou!"