Pikku Gilbert oli kerran näyttänyt Pitoulle kuvallista jumaltarustoa. Tähän aikaan oli ihmisillä paljon mielenkiintoa jumaltarustoon.
Olympon jumalien ja jumalattarien tarinat kuuluivat nuoren olennon kasvatukseen. Katsellessaan kuvia oli Pitou oppinut taruston. Hän oli nähnyt Jupiterin muuttuvan häräksi vietelläkseen Euroopan ja joutseneksi, käyttäytyäkseen sopimattomasti Tyndaroksen tyttären kanssa. Hän oli nähnyt toistenkin jumalien muuttavan mitä eriskummaisimmalla tavalla hahmoaan. Mutta että hänen majesteettinsa poliisi olisi muuttunut aasiksi, sitä hän ei vielä koskaan ollut nähnyt! Eihän kuningas Midaksellakaan ollut aasista muuta kuin korvat — ja hän oli kuningas — ja hän sai mielensä mukaan kaikki muuttumaan kullaksi; hänellä olisi siis ollut varaa ostaa nelijalkaisten nahkoja kokonaisina.
Rauhoittuen hiukan siitä, mitä hän näki, tai oikeammin sanoen siitä, mitä ei nähnyt, Pitou istahti ruohikkoon tien varrelle, kuivasi hihallaan hikisiä kasvojaan ja maaten tuoreen apilan keskellä hikoili täydessä levossa.
Mutta kukkien suloisen tuoksun keskelläkään Pitou ei voinut unohtaa emäntä Billotin suolalihaa ja puolentoista naulan painoista mustaa leivänkimpaletta, jonka Catherine laski hänen eteensä joka aterian alkaessa, siis kolme kertaa päivässä. Tämä leipä maksoi siihen aikaan neljä ja puoli souta naula, — yletön hinta, joka vastaa nykyisen raha-arvon mukaan vähintään yhdeksää souta. Tästä leivästä oli koko Ranskassa puute, ja kun sitä sai, pidettiin sitä sen kuuluisan leivoksen veroisena, jota herttuatar Polignac kehoitti Pariisin neuvosherroja syömään silloin, kun jauhoista oli puute.
Pitou siis filosofisesti päätteli, että neiti Catherine oli maailman jalomielisin prinsessa ja että ukko Billotin talo oli koko maailman ylellisin palatsi.
Samoin kuin israelilaiset korvessa, käänsi hänkin sitten huoaten katseensa itään päin, tuota onnellista maalaistaloa kohden.
Huokaaminen ei muuten olekaan vastenmielistä miehelle, jonka täytyy saada hengähdellä hurjan juoksun jälkeen.
Pitou hengähti syvään huokaillessaan ja tunsi siihen asti sekavien ajatustensa selvenevän sitä mukaa kuin hengästys tasaantui.
"Miksi", tuumi hän silloin, "onkaan minulle tapahtunut näin paljon merkillisiä asioita niin perin lyhyen ajan kuluessa? Miksi on sattunut enemmän kolmessa päivässä kuin koko elinaikanani? Se johtuu siitä, että näin unta kissasta, joka rakensi riitaa kanssani."
Ja hän teki liikkeen, joka ilmaisi, että nyt hänelle oli selvinnyt, mistä kaikki onnettomuudet johtuivat.