"Niin. Otan hevosen ukko Lefrancilta ja jätän omani sijaan. Eihän Cadet jaksa enää juosta, mutta sillä tavalla pääsemme vielä tänä iltana Pariisiin."
"Vaikka vain, herra Billot, vaikka vain!"
"No niin, — heipä hei!"
Pitou koetti totella.
"Kyllähän minä tahtoisin, rakas herra Billot, mutta minä en pääse", sanoi hän.
"Etkö voi nousta?"
"En."
"Mutta äskenhän hyppäsit koholle kuin lohi."
"Niin kyllä, äsken kuulin äänenne ja sain piiskaniskun kylkeeni. Mutta se ei luonnista kahta kertaa. Nyt olen tottunut ääneenne, ja mitä tulee piiskaanne, niin en usko teidän sillä enää lyövän minua, sen paremmin kuin Cadet-parkaakaan, joka näyttää olevan yhtä palavissaan kuin minäkin."
Pitoun loogillisuus, mikä oli vain sitä, jota apotti Fortier oli opettanut, teki vaikutuksensa ja melkein sai Billotin mielen heltymään.