"Ei minulla ole aikaa surkutella tässä sinun kohtaloasi", sanoi hän Pitoulle. "Koeta kuitenkin nousta taakseni Cadetin selkään."
"Mutta silloinhan se raukka kuolee heti", sanoi Pitou.
"Joutavia! Puolen tunnin päästä olemme ukko Lefrancin luona."
"Mutta, rakas herra Billot, minun mielestäni on tarpeetonta minun tulla ukko Lefrancin luo."
"Kuinka niin?"
"Sillä jos teillä on asiaa Dammartiniin, niin minulla ei ole."
"Mutta minä tahdon, että sinä tulet minun matkassani Pariisiin. Minulla on sinusta siellä hyötyä. Sinulla on vankat nyrkit, ja olen varma siitä, että siellä päin kohta aletaan huitoa."
"Ahaa, niinkö arvelette?" sanoi Pitou, jota tämä usko ei laisinkaan miellyttänyt.
Hän kapusi Cadetin selkään, Billotin kiskoessa häntä kuin jauhosäkkiä.
Maanviljelijä palasi maantielle ja käytti niin hyvin kannuksiaan ja polviaan, että vajaan puolen tunnin päästä oli lupauksensa mukaisesti päässyt Dammartiniin.