"Minun isäntäni", sanoi sama ääni, joka oli aikaisemmin puhunut hänen takanaan. "Mutta isäntäni mielestä te käytätte sitä niin hyvin, ettei hän tahdo ottaa sitä takaisin."
Billot kääntyi ja tunsi Orleansin herttuan metsästyspalvelijan asun.
"Ja missä isäntäsi on?" kysyi hän.
Metsästyspalvelija osoitti muuatta ikkunaa, jonka raollaan olevien luukkujen takaa herttua oli tarkkaillut tapausten kulkua.
"Isäntäsi on siis meidän puolellamme?" kysyi Billot.
"Hän on kaikesta sydämestään ja sielustaan kansan puolella", vastasi mies.
"Siinä tapauksessa eläköön kerran vielä Orleansin herttua!" huusi Billot. "Ystävät, Orleansin herttua on meidän puolellamme, eläköön herttua!"
Ja hän viittasi ikkunaan, jonka luukkujen takana herttua seisoi.
Silloin luukut aukenivat kokonaan, ja herttua kumarsi kolme kertaa. Sitten luukut jälleen sulkeutuivat.
Vaikka tämä näky olikin lyhyt, kohotti se innostuksen korkeimmilleen.