"Se on totta, olet ihan oikeassa, Pitou."
"Kuuletteko tänne asti, kuinka ruhjotaan ja kiljutaan?" jatkoi Pitou varmistuen sävyltään. "Puu repeytyy kuin paperi ja rauta taipuu kuin hamppu."
"Se johtuu siitä, että kansa raivoaa, Pitou."
"Mutta minun mielestäni näyttää kuningaskin olevan jokseenkin kiukkuisella päällä", rohkeni Pitou huomauttaa.
"Kuningasko? Kuinka niin?"
"Itävaltalaiset, saksalaiset, keisarilliset, joiksi te niitä nimitätte, ovat kuninkaan sotilaita. No, jos he ampuvat kansaan päin, on kuningas käskenyt heidän ampua. Ja jotta kuningas antaa sellaisia määräyksiä, täytyy kuninkaan olla kiihtynyt, vai mitä sanotte?"
"Olet samalla kertaa sekä oikeassa että väärässä, Pitou."
"Se ei ole mahdollista, rakas herra Billot, enkä rohkene teille huomauttaa, että jos olisitte lukenut logiikkaa, ette päästäisi suustanne tuollaista väitettä."
"Sinä olet sekä oikeassa että väärässä, Pitou, ja kohta sen ymmärrät."
"Sitä toivonkin, mutta en pidä sitä mahdollisena."