"Te onneton!" sanoi johtaja tarttuen Billotin käsiin; "millä tavoin te voisitte päästä valtiovangin luo?"
"Valloittamalla Bastiljin, tuhat tulimmaista!"
Muutamat kaartilaiset alkoivat nauraa. Vähän ajan päästä oli pilkkanauru levinnyt yleiseksi.
"Mutta", ärähti Billot luoden ympärilleen vihasta säkenöiviä katseita, "mitä se Bastilji siis on, sanokaahan?"
"Kiveä", vastasi muuan sotilas.
"Rautaa", lisäsi toinen.
"Ja tulta", täydensi kolmas. "Olkaahan, miekkonen, varuillanne, muutoin poltatte hyppysenne."
"Niin, niin, siinä voi polttaa hyppysensä!" huusi joukko kauhuissaan.
"Senkin pariisilaiset", karjui tilanomistaja. "Teillä on kivikuokkia, ja te pelkäätte kiviä; teillä on lyijyä, ja pelkäätte rautaa, — ruutia, ja pelkäätte tulta. Pariisilaiset pelkureita, pariisilaiset halpamaisia, pariisilaiset orjia: tuhannen paholaista! Missä on rohkea mies, joka lähtee minun ja Pitoun seurassa valloittamaan kuninkaan Bastiljia? Nimeni on Billot, maanviljelijä Ile-de-Francesta. Eteenpäin!"
Billot oli intoutunut huimaavan urhoolliseksi.