"Tie Versaillesiin on suljettu."
"Lähden sinne kolmentuhannen mieheni saattamana."
"Olkaahan varuillanne, tiellä kohtaatte neljä- tai viisituhatta sveitsiläistä sekä kaksi- tai kolmetuhatta itävaltalaista, jotka haukkaavat teidät ja kolmetuhatta miestänne yhdeksi suupalaksi; olette silmänräpäyksessä kadonneet."
"Hitto soikoon! Mitä siis tehdä?"
"Mitä hyvänsä, mutta tehkää minulle palvelus ja viekää pois nuo kolmetuhattanne, jotka kivääreillä takovat kivitystä ja tupakoivat. Kellareissamme on seitsemän- tai kahdeksantuhatta naulaa ruutia, ja yksi ainoa kipinä voi sen sytyttää."
"Siinä tapauksessa järjestänkin toisin", oivalsi Billot; "en käänny kuninkaan enkä Kansalliskokouksen puoleen, vaan vetoan kansaan, ja me valloitamme Bastiljin."
"Millä tavalla?"
"Niiden kahdeksantuhannen ruutinaulan avulla, jotka te, herra esimies, annatte minulle."
"Niinkö luulette?" sanoi Flesselles ivallisesti.
"Se on varmaa. Olkaahan hyvä ja antakaa kellarien avaimet."