"Gonchon, paina tämä nimi mieleesi, Pitou."
"Gonchon eli Gonchonius", sanoi Pitou. "Kyllä minä sen muistan."
"Invalidiin! Invalidiin!" karjuivat äänet yhä suuremmalla raivolla.
"Lähde, mene", sanoi Marat Billotille, "ja vapauden hengetär ohjatkoon tietäsi. — Invalidiin!" huusi hänkin vuorostaan.
Ja hän läksi pitkin Grèven rantakatua, jäljessään yli kaksikymmentä tuhatta miestä.
Billot otti viisisataa seuraansa, kaikki ne, joilla oli aseet.
Sinä hetkenä, jona toinen joukko läksi samoamaan pitkin virran rantaa ja toinen suuntasi retkensä bulevardille päin, astui kauppiaitten esimies ikkunan ääreen.
"Rakkaat ystävät", huusi hän, "miksi teidän hatussanne on vihreä tunnus?"
Heillä oli hatussaan Camille Desmoulinsin kastanjanlehviä. Monet olivat sen omaksuneet nähdessään toisilla sellaisen, tietämättä mitä se merkitsi.
"Se merkitsee toivoa!" huusivat muutamat.