Kun vanki joutui tähän pihaan ja hetkisen katseli kivikuilun pohjalla ollessaan seinien täyttä alastomuutta, pyysi hän vähän ajan kuluttua päästä tyrmäänsä.
Tähän pihaan johtavan ristikon takana seisoi, kuten jo olemme maininneet, herra de Launay.
Kuvernööri oli neljänkymmenen viiden tai viidenkymmenen ikäinen. Tänään hän esiintyi harmaassa palttinapuvussa; hänellä oli Pyhän Ludvigin ritarikunnan punainen nauha ja kädessä miekkakeppi.
Herra de Launay oli paha mies. Linguetin muistelmat ovat tehneet hänet surkean kuuluisaksi. Häntä vihattiin melkein yhtä paljon kuin hänen vankilaansakin.
Samoin kuin Chateauneufit, La Vrillièret ja Saint-Florentinit perivät vangitsemiskirjeiden antamisen oikeuden isältä pojalle, niin Launaytkin luovuttivat Bastiljin isältä pojalle.
Sillä tiedetäänhän, että sotaministeri ei nimittänyt linnan virkailijoita. Bastiljissa olivat kaikki paikat kuvernööristä keittiöpoikaan asti ostettavissa. Bastiljin kuvernööri oli tavallaan jonkinmoinen suurellinen portinvahti, olkalappuinen emännöitsijä, joka hankki 60,000 frangin määrärahansa lisäksi 60,000 kiristyksillä ja lahjusten ottamisella.
Täytyihän saada takaisin viran ostoon kulutettu pääoma ja sen korot.
Herra de Launay vaurastui ahneudellaan vielä enemmän kuin edeltäjänsä. Ehkä hän oli maksanut paikastaan tavallista enemmän ja aavisti, että hän saisi olla siinä tavallista lyhyemmän ajan.
Hän elätti oman väkensä vankien kustannuksella. Hän oli vähentänyt lämmitystä ja otti kaksinkertaisen maksun kaikista heidän huonekaluistaan.
Hänellä oli oikeus tuottaa tullitta Pariisiin sata tynnyriä viiniä. Hän myi tämän oikeuden eräälle ravintoloitsijalle, joka tuotti Pariisiin hienoja viinejä. Tämän oikeuden kymmenesosalla hän sitten osti rutihuonoja viinejä, joita juotti vangeilleen.