"Ja te vedätitte ne pois. Olin aukiolla silloin, kun se tehtiin."
"Ja te kai uskoitte minun tottelevan kansan uhkauksia?"
"Totta kai", sanoi Billot, "ainakin näytti siltä."
"Enkö sitä teille sanonut, hyvät herrat", virkkoi Launay kääntyen upseerien puoleen. "Enkö sanonut teille, että meitä voidaan luulla suuriksi pelkureiksi?"
Sitten hän kääntyi Billotin puoleen:
"Ja kenen nimessä te tulette?"
"Kansan nimessä!" vastasi Billot ylpeästi.
"Hyvä on", sanoi Launay hymyillen. "Mutta kai teillä on joku muukin suositus, sillä pelkästään kansan nimessä tullessanne ette olisi päässyt sivuuttamaan ensimmäisiä vartijoita."
"On kyllä, minulla on ystävänne de Flessellesin suositus."
"Flessellesin! Sanoitte, että hän on ystäväni", jatkoi Launay katsoen Billotia silmiin niin syvälle kuin tahtoisi nähdä hänen sielunsa pohjalle; "mistä tiedätte, että herra de Flesselles on ystäväni?"