"Otaksuin hänen olevan."
"Otaksuitte! Siinäkö kaikki. Hyvä on. Katsokaamme tuota suositusta."
Billot ojensi hänelle paperin.
Launay luki sen kertaalleen, luki uudestaan, käänsi lehteä nähdäkseen, eikö toisella puolella ollut vielä uutta jälkikirjoitusta ja piteli sitä päivää vasten tarkatakseen, oliko rivien välissä jotakin kirjoitusta.
"Ja tässäkö on kaikki, mitä hänellä on minulle asiaa?" kysyi hän.
"Kaikki."
"Oletteko siitä varma?"
"Aivan varma."
"Hän ei käskenyt mitään ilmoittaa suullisesti?"
"Ei mitään."