"Tulkaa siis minun seurassani, ja minä näytän, mitä Bastilji on."
"Oho!" tuumi Billot; "hän vie minut jonkun salaluukun päälle, joka aukenee jalkojeni alla, ja hyvästi silloin, ukko Billot."
Mutta urhoollinen maanviljelijä ei räpäyttänyt silmäänsä, vaan valmistautui seuraamaan Bastiljin kuvernööriä.
"Ensiksi sanon teille", selitti Launay, "että kellarissani on niin paljon ruutia, että sen avulla voin räjäyttää ilmaan Bastiljin ja sen ohella puolet Saint-Antoinen esikaupungista."
"Kyllä minä sen tiedän", vastasi Billot rauhallisesti.
"Hyvä. Silmäilkäähän ensiksi näitä neljää kanuunaa."
"Näenhän nuo."
"Ne suojaavat koko tätä vallikäytävää, ja tätä suojaa vielä sen lisäksi vartiorakennus ja kaksi vallihautaa, joiden yli ei pääse muutoin kuin kahta nostosiltaa myöten, ja viimeiseksi on rautaristikko suojana."
"En suinkaan väitä, että Bastilji olisi huonosti turvattu", vastasi Billot rauhallisesti, "vaan että hyökkäys tulee sitä tuimemmaksi."
"Jatkakaamme", sanoi Launay.