Sitten hän kääntyi kahden rahvaanmiehen puoleen, jotka hänen kerallaan näyttivät komentavan tätä suurta joukkoa.
"Mene, Elie, mene Hullin, kukaan ei saa nyt enää laukaista pyssyään."
Molemmat apulaisjohtajat riensivät täyttämään määräyksen, ja vähitellen muskettien rätinä heikkeni, kunnes lopulta vaimeni kokonaan.
Syntyi hetkisen kestävä hiljaisuus. Sitä käytettiin haavoittuneiden hoitamiseen, joiden luku nyt jo nousi kolmeenkymmeneenviiteen tai neljäänkymmeneen.
Tämän lepotovin aikana kuultiin kellon lyövän kaksi. Hyökkäys oli alkanut puolelta päivin. Kaksi tuntia jo siis oli rynnistelty.
Billot oli palannut paikoilleen, ja nyt Gonchon seurasi häntä.
Hän silmäili levottomana ristikkoon päin; hänen kärsimättömyytensä oli ilmeinen.
"Mikä teidän on?" kysyi häneltä Billot.
"Ellei Bastiljia valloiteta kahden tunnin kuluessa, on kaikki hukassa", vastasi toinen.
"Kuinka niin?"