"Siksi, että hovi saa tietää, millaisia hommia meillä on, ja lähettää Bezenvalin sveitsiläiset ja Lambesqin rakuunat, jolloin joudumme kahden tulen väliin."
Billotin oli pakko tunnustaa, että Gonchonin puheessa saattoi olla perää.
Neuvottelijat palasivat. Heidän synkistä katseistaan jo näki, etteivät he olleet aikeissaan onnistuneet.
"No", lausui Gonchon iloissaan, "mitä minä sanoin? Ennustus täyttyy, kirottu linna on tuomittu sortumaan."
Kysymättäkään mitään neuvottelijoilta hän riensi etupihan ulkopuolelle huutaen:
"Aseisiin lapset, aseisiin! Kuvernööri kieltäytyy!"
Kun kuvernööri oli lukenut Flessellesin kirjeen, kirkastuivat hänen kasvonsa, ja suostumatta mihinkään ehdotuksiin hän huusi:
"Herrat pariisilaiset, olette halunneet taistelua, nyt tulette liian myöhään!"
Neuvottelijat koettivat parastaan, selittivät hänelle, mitä onnettomuutta puolustus toisi mukanaan. Mutta hän ei tahtonut kuullakaan mistään puhuttavan, vaan sanoi neuvottelijoille samaa, mitä oli kahta tuntia aikaisemmin lausunut Billotille.
"Menkää tai käsken ampua teidät."