XVIII
TOHTORI GILBERT
Kansan hyökätessä sekä ilosta että kiukusta karjuen Bastiljin pihoihin, rämpi kaksi miestä vallihaudan haisevassa vedessä.
Pitou tuki Billotia. Häneen ei ollut mikään luoti osunut; hän ei ollut saanut vammaa, mutta putoaminen oli kuitenkin hiukan pökerryttänyt kunnon vuokratilallista.
Heille heitettiin köysiä ja ojennettiin seipäitä.
Pitou sai kiinni seipäästä, Billot köydestä. Viiden minuutin päästä heitä kannettiin riemukulussa ja syleiltiin, niin ryvettyneitä kuin olivatkin.
Joku antoi Billotille viinaryypyn, toinen syötti Pitoulle makkaraa ja viiniä. Kolmas suki heitä ja vei päivänpaisteeseen.
Äkkiä välähti Billotin aivoissa muuan ajatus tai oikeammin muisto. Hän riistäytyi hoivaavilta ihmisiltä ja syöksähti Bastiljia kohti.
"Vankien luo", huusi hän juostessaan; "vankien luo!"
"Niin, vankien luo!" säesti Pitou juosten maanviljelijän jäljessä.