"Brysselissä."
"Mutta hänen tyttärensä?"
"Hänestä en tiedä", vastasi Billot.
"Tytär asuu maalla Saint-Ouenissa", vastasi muuan ääni joukosta.
"Kiitos", sanoi Gilbert tietämättäkään, ketä hän kiitti.
Sitten hän kääntyi polttajien puoleen.
"Ystävät", lausui hän, "historian nimessä, joka tästä arkistosta löytää tyrannien tuomion, riittää jo tämä hävitys. Tuhotkaa Bastilji perustuksiaan myöten, jotta siitä ei jää jälkeäkään, ei merkkiäkään, mutta pitäkää arvossa papereita, pitäkää arvossa luetteloja, sillä niissä on tulevaisuuden valaistus."
Kuultuaan nämä lauseet kansa älysi heti asian laadun.
"Tohtori on oikeassa", huusi sata ääntä. "Ei saa hävittää! Kaupungintaloon kaikki paperit!"
Muuan palokuntalainen, joka viiden kuuden toverinsa kanssa oli pumpun kera tullut pihaan, johdatti suihkun rovioon, joka samoin kuin Aleksandrian rovio oli hävittämäisillään maailman arkiston, ja sammutti sen.