"Oi, Balsamo, Balsamo!" lausui tohtori huoaten, "tuollainenko kolmio siis edustaa vapautta?"
Ja hän pakeni Vannerie-kadulle, vieden mukanaan Billotin ja Pitoun.
XX
SEBASTIEN GILBERT
Blanche-Mibray-kadun kulmassa tohtori tapasi ajurin, jota hän viittasi seisahtumaan, ja nousi vaunuihin. Billot ja Pitou saivat myös sijansa niissä.
"Louis-le-Grandin opistolle!" käski Gilbert istahtaen vaunujen takaistuimelle syviin mietteisiin vaipuneena; Billot ja Pitou eivät tahtonet niitä häiritä.
He kulkivat Seine-virran yli, poikkesivat Cité-kadulle, sieltä Saint-Jacques-kadulle ja saapuivat koulun edustalle.
Pariisi oli kiihkoissaan. Uutinen oli levinnyt kaikkialle. Grève-torilla tapahtuneet murhat liittyivät loistaviin kuvauksiin Bastiljin valloituksesta. Kasvoilla näkyi erilaisia ilmeitä, riippuen siitä, mitä kukin tunsi — sielun salamoita, jotka välkähtelivät näkyviin.
Gilbert ei ollut katsonut vaunujen ikkunasta, eikä lausunut ainoatakaan sanaa. Suuren joukon kunnianosoituksissa on aina jotakin naurettavaa, ja hän näki oman voittokulkunsa siinä valossa. Sitäpaitsi hänestä tuntui, että olipa hän tehnyt mitä tahansa estääkseen verta vuotamasta, oli muutama pisara siitä pärskynyt hänenkin päällensä.
Tohtori astui vaunuista koulun portilla ja viittasi Billotia mukaansa.