"Samanlaiseksiko kuin te?" kysyi poika ylpeästi. "Sellaista minä toivonkin."
"Sebastien", sanoi Gilbert, "kun nyt olet syleillyt Billotia ja Pitouta, tahdotko tulla vähäksi aikaa puutarhaan keskustelemaan minun kanssani?"
"Mielelläni, isä. Pari kolme kertaa olen saanut olla kahdenkesken seurassanne, ja nämä hetket ovat kaikkine yksityiskohtineen painuneet mieleeni."
"Sallittehan, herra apotti?" kysyi Gilbert.
"Tietysti."
"Billot, Pitou, ystäväni, te kai kaipaatte jotakin ravintoa."
"Toden totta kaipaankin", myönsi Billot. "En ole sitten aamun syönyt mitään ja uskon, että Pitoukin on yhtä nälkäinen."
"Sepä se", sanoi Pitou. "Olen kyllä syönyt yhden vehnäleivän ja pari makkaraa, juuri vähää ennen kuin kiskoin teidät vedestä, mutta uiminen lisää ruokahalua."
"Tulkaa siis ruokasaliin", kehoitti apotti Bérardier, "niin teille tarjotaan päivällistä."
"Oho!" äännähti Pitou.