"Pelkäätte kai saavanne koulun tavallista ruokaa", sanoi apotti. "Olkaa huoletta, teitä kohdellaan vieraina. Mutta minusta tuntuu", jatkoi johtaja, "että teidän vatsanne yksinään ei ole huonossa kunnossa, rakas herra Pitou."
Pitou katsahti ulkoasuansa ja häpesi.
"Ja jos teille tarjotaan housut samalla kertaa kuin päivällinen…"
"Niin otan vastaan, herra apotti", sanoi Pitou.
"Tulkaa siis, housut ja päivällinen odottavat teitä."
Ja hän vei Billotin ja Pitoun toisaanne, Gilbertin ja Sebastienin mennessä toiselle taholle, viitattuaan kädellään toisille tervehdykseksi.
Molemmat menivät huvittelupihan poikki ja saapuivat opettajia varten varattuun pieneen puutarhaan, joka oli vihanta ja varjoisa. Täällä oli apotin tapana lukea Tacitustaan ja Juvenalistaan.
Gilbert istuutui penkille, jota elämänlanka- ja villiviiniköynnökset varjostivat. Sitten hän veti Sebastienin luoksensa ja sanoi siirrettyään tukan syrjään hänen otsaltaan:
"Kas niin, lapsi, olemme siis jälleen toistemme luona."
Sebastien kohotti katseensa taivasta kohden.