"Odotan siis tapaavani teidät, isä, senjälkeen kun olette tutkimuksenne päättänyt."
Poika huokasi.
"Oletko murheellinen, Sebastien?" kysyi tohtori.
"Olen."
"Ja miksi olet murheellinen?"
"En tiedä. Mielestäni ei elämä ole luotu minua varten samanlaiseksi kuin toisia lapsia varten."
"Mitä sillä tarkoitat, Sebastien?"
"Sitä, mikä on totta."
"Selitä."
"Kaikilla muilla on huvituksia, ajanviettoa, minulla ei."