"Hän on todellakin kertonut teidän ihmeellisellä tavalla parantaneen toivottomia tapauksia sekä taistelukentällä että ameriikkalaisissa sairaaloissa. Kenraali kertoi teidän vaivuttaneen heidät keinotekoiseen uneen, joka siinä määrin oli oikean kuoleman kaltaista, että saattoi erehtyä."
"Tämä keinotekoinen kuolema on tulos tieteestä, joka tähän asti on vielä melkein tuntematon muille kuin muutamille valituille, mutta joka kyllä ajan mittaan tulee yleiseksi."
"Se on mesmerismiä? Eikö olekin?" kysyi rouva de Staël hymyillen.
"Niin juuri, mesmerismiä."
"Oletteko ehkä ollut sen mestarin oppilaana?"
"Mesmer ei valitettavasti ollut itsekään muuta kuin oppilas. Mesmerismi eli magnetismi oli muinaisaikuinen tiede, jonka jo kreikkalaiset ja egyptiläiset tunsivat. Se hukkui Keskiajan mereen. Shakespeare aavistaa sen Macbethissaan. Urbain Grandier löysi sen ja sai sen johdosta, kuolemantuomionsa. Mutta suuri mestari, minun opettajani, on kreivi de Cagliostro."
"Tuo puoskari!" virkahti rouva de Staël.
"Rouva paroonitar, älkäähän tuomitko aikalaistenne tavoin, vaan arvostelkaa niinkuin jälkimaailma tuomitsee. Tiedoistani saan kiittää tuota puoskaria ja maailma ehkä vapauttaan."
"Olkoon niin", vastasi rouva de Staël hymyillen. "Minä puhun tuntematta mitään, te puhutte tuntien kaiken alkusyyn; luultavaa siis on, että te olette oikeassa ja minä väärässä… Mutta palatkaamme meihin. Miksi olette ollut niin kauan poissa Ranskasta? Miksi ette ole tullut ottamaan paikkaanne Lavoisierin, Cabanisin, Condorcetin, Baillyn ja Louisin seurassa?"
Tämän viimeisen nimen kuullessaan Gilbert punastui hiukan. [Hovilääkäri Louis tunsi kreivitär de Charnyn ja Gilbertin nuoruudenaikaisen salaisuuden. — Suom. ]