Necker avasi laatikon ja selaili suurta kirjepinkkaa, jossa saattoi olla viisi- tai kuusisataa kirjettä.
"En säilytä muita kuin ne kirjeet, joiden avulla voin puolustautua joutuessani edesvastuuseen", sanoi entinen ministeri, "Pannessani toimeen vangitsemisen hankin itselleni vihamiehen. Olen siis varmasti torjunut iskun. Ihmettelisin, ellen sitä olisi tehnyt. G… G…, tässä se on, Gilbert. Se isku on teitä kohdannut kuningattaren hovipiiristä."
"Vai kuningattaren hovipiiristä?"
"Niin, pyydetään vangitsemiskäsky erään herra Gilbertin pidättämiseksi. Ei mainita mitään ammattia. Mustat silmät, musta tukka. Sitten tuntomerkit. Matkustaa Havresta Pariisiin. Tuo Gilbert olitte siis te?"
"Minä. Voitteko luovuttaa minulle tuon kirjeen?"
"En, mutta voin ilmaista teille, kenen nimi on sen alla."
"Sanokaa."
"Kreivitär de Charny."
"Kreivitär de Charny", lausui Gilbert. "En tunne häntä. En ole hänelle tehnyt mitään."
Ja hän kohotti päänsä kuin etsiäkseen muistoistaan.